Vasta-alkajasta Ammattilaiseksi – Treeniurani Vaiheet

Lupasin Instagramin puolella kertoa, milloin, missä ja miten treeniurani sai alkunsa ja millainen oli matka tähän pisteeseen. Tässä postauksessa kerron muun muassa millaiset vaivat ovat matkan varrella hidastaneet treenaamistani sekä miten pääsin yli kuntosaliharjoittelun aloittamiseen liittyvistä haasteista. Postauksesta tuli pitkä, vaikka yritin tiivistää. Enjoy! 😀

Voimistelu-uran loppu

Lopetin 15-vuotiaana kymmenen vuotta kestäneen telinevoimistelu-urani. Oli aika kova paikka jäädä yhtäkkiä tyhjän päälle, kun aiemmin lähes kaikki vapaa-aika meni treeneissä ja kisoissa. En harrastanut mitään liikuntaa enää sinä vuonna ja motivaatio oli täysin nollissa. Useamman kerran pois paikaltaan mennyt olkapää vaivasi ja alaselkäkin oli ottanut hittiä voimisteluliikkeiden ääriasennoissa. En tiennyt yhtään mitä tekisin seuraavaksi.

Spinning-sali tutuksi

Lukiossa kiinnostuin kodin lähellä sijaitsevan kuntokeskuksen spinning-tunneista. Keräsin rohkeutta jonkin aikaa, ennen kuin uskalsin mennä ensimmäiselle tunnille. Hyvä, että menin, koska tykkäsin sisäpyöräilystä tosi paljon! Hurahdin lajiin ehkä hieman, koska ostin heti sisäpyöräilykengät ja aloin käymään tunneilla säännöllisesti, neljästi viikossa. Polkeminen hämärässä salissa, hyvän musiikin siivittämänä ja hien virratessa, sai endorfiinit kunnolla liikkeelle. Spinning-tuntien lisäksi, kävin välillä myös monelle ryhmäliikuntaintoilijalle tutuilla Bodypump- ja Zumba-tunneilla. Samassa kuntokeskuksessa oli myös kuntosali, mutta sinne en vielä tuolloin suunnannut.

Välivuosi maailman toisella puolen

Lukion ensimmäisen jälkeen suuntasin vuodeksi Uuteen-Seelantiin vaihto-oppilaaksi. Tiesin päätyväni maalle lehmien keskelle ja olin valmistautunut siihen, ettei spinningiä ehkä sinä vuonna harrastettaisi. 😀 Uuden-Seelannin luonto oli aivan uskomattoman kaunis ja tarjosi paljon vaellus- ja kävelyreittejä toinen toistaan upeammissa paikoissa. Liityin houkuteltuna koulun rugby-joukkueeseen, johon ei ollut sisäänpääsyvaatimuksia, haha. Treenasimme koululla pari kertaa viikossa ja kävimme peleissä joskus viikonloppuisin. Rugby oli aika raaka laji, jossa ei paljon armoa vastustajalle annettu. Kynsimistä, hiuksista repimistä ja puremistakin tuli vastaan. 😀 Oli se silti ihan hauskaa, mutta loukkaantumisriski oli siinäkin lajissa suuri. Vaihto-oppilasvuoden liikunnat koostuivat siis kävelystä, rugbysta ja satunnaisista maatilan töistä.

Jumppasalista kuntosalin puolelle

Vuonna 2012, palattuani vaihdosta ja oltuani vuoden Suomessa, tutuilla spinning-tunneilla, päätin suunnata kuntosalin puolelle. Olin ennen jumppatuntieni alkua sivusilmällä katsellut, mitä porukka siellä touhusi. Halusin itsekin mennä kokeilemaan. Lunastin liittymislahjaksi saamaani yksittäisen PT-käynnin ja sain itselleni jonkinnäköisen ohjelman, jolla lähteä liikkeelle. Lisäksi aloin etsimään netistä tietoa erilaisista treeniohjelmista ja pohdin, mitä telinevoimistelussa oppimiani asioita voisin salilla hyödyntää. Oppia karttui myös yrityksen ja erehdyksen kautta. Jäin kerran penkkitangon alle laitettuani siihen liikaa painoa. Yrmeä, (mutta avulias) bodari-ukkeli pelasti minut ja kehotti miettimään painoja ensi kerralla tarkemmin. Nolottihan se, mutta sen jälkeen en ole tangon alle yksin jäänyt.

Ehdottomasti tärkein vinkkini saliharjoittelua aloittaville on, kokeile rohkeasti, luota itseesi ja pyydä apua kokeneemmilta. Ensimmäiset viikot salilla olivat ajoittain kuumottavia, kun ongelmia tuli niin laitteiden säätöjen, kuin yleisen salietiketin opettelemisen kanssa. ”Joku tekee laitteella, johon haluaisin mennä, voinko keskeyttää ja kysyä milloin se vapautuu?”. ”Tää penkki ei mee alas, mikään vipu ei toimi. Send help!” ”Huomaakohan joku, jos treenaan vaan kahdessa laitteessa ja lähden sit menee?” Nykyään noi kysymykset naurattaa, mutta silloin ei naurattanut. 😀 Moni pikkuasia tuntui paljon isommalta vieraassa ympäristössä, omin päin opetellessa. Tosiasiassa muita ei kiinnosta, mitä joku salilla säätää tai on säätämättä. Korkeintaan kiinnostaa niin, että tulee tarjoamaan apua. Kuten yrmy-bodari 😀 .

Vaivoja ja kiputiloja

Olen saanut treenata ilman isompia loukkaantumisia tai vaivoja kuntosalilla, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Olkapääni, joka jo voimisteluaikoina meni sijoiltaan, teki niin vielä kerran salilla vuonna 2014. Sen jälkeen treeni oli monta kuukautta ylävartalon osalta kevyempää. Teen yhä tänäkin päivänä olkapään kuminauhajumppaa treenien yhteydessä, jotta olkaniveltä ympäröivät lihakset tukisivat niveltä mahdollisimman hyvin. Olkapää ei ole vaivannut enää vahvistavan treenin ansiosta. Ainoastaan penkkipunnerrusta en pysty enää yli 60 kilolla tekemään…

Olkapään lisäksi alaselkä ja lonkankoukistajat ovat aiheuttaneet minulle päänvaivaa vuosien varrella. Kovan treeni-innon ollessa päällä fysioterapeuttiopintojen aikaan, innostuin treenaamaan niin paljon lempiliikkeitäni, että lihastasapaino kärsi. Jalkatreenini sisälsivät paljon etureisiliikkeitä ja vähemmän pakara-, lonkankoukistaja- sekä pohjeliikkeitä. Alaselkä alkoi vihoittelemaan ja lonkissa tuntui kipua kyykätessä. Opintojeni ansiosta, ymmärsin jonkin ajan kuluttua mistä on kyse ja sain muutettua treeniohjelmaani tasapainoisemmaksi. Alaselän vaivat hävisivät vajaassa puolessa vuodessa.

Ft-opintoja ja PT-treenejä

Sain kuntosalitaipaleeni alkupuolella paljon apua sekä kokeneemmilta kanssatreenaajilta että pätevältä personal trainerilta. Meillä oli hyviä ja antoisia yhteistreenejä, joiden myötä opin käyttämään harjoittelussa raskaita vastuksia ja harjoittamaan myös henkistä kanttia. Pääsin hiomaan suoritustekniikoita ja opin treeniohjelmien lihasryhmäjaottelusta.

Tietämys syveni ja laajeni fysioterapiaopintojen myötä. Opinnot sisälsivät anatomian ja fysiologian lisäksi muun muassa terapeuttisen harjoittelun kursseja. Kokonaiskuva ihmiskehon toiminnasta alkoi hahmottua ja sain opintojen kautta paljon tietoa sovellettavaksi myös omiin treeneihini.

Olin näihin aikoihin kiinnostunut myös maksimaalisen voiman hankkimisesta ja otin kaverin innostamana osaa pieniin voimanostokisoihin joulukuussa 2015. Halusin luottaa omaan osaamiseeni ja tehdä itse oman ohjelmani voimatasojen nostamiseksi. Varasin valmistautumisaikaa kuusi kuukautta ja sain pitkäjänteisellä työllä kasvatettua tuloksiani suunnitelman mukaan. Kisat menivät hyvin, mutta koin, että maksimaalisen voiman hankkiminen ja ykkösmaksimien jahtaaminen ei pitkässä juoksussa ollut hyväksi olkapäälleni ja alaselälleni.

Raudanpuutetta ja ylirasitusta

Raudanpuute vaivasi minua monta vuotta, mutta sitä alettiin hoitaa vasta muutama vuosi sitten. Jatkuva väsymys ja ahkera treenaaminen vei voimia, enkä tiennyt missä vika. En palautunut kunnolla ja treeni maistui puulta. Kun vihdoin raudanpuute havaittiin ja aloin syömään rautalisää, alkoi olo pikku hiljaa kohenemaan. Vähensin myös treenimääriä, jotka olivat nousseet jopa viiteen viikossa.

Toimiva kokonaisuus

Saliharjoittelua on nyt takana noin kahdeksan vuotta. Sanoisin, että viimeiset pari vuotta treenit ovat sujuneet terveys ja hyvinvointi edellä, hyvässä tasapainossa. Motivaatio on välillä ollut enemmän tai vähemmän kadoksissa, mutta olen pitänyt treeneistä aina jollain tasolla kiinni. Olen saanut rakennettua hyvän pohjan, jota voin joko ylläpitää tai halutessani kehittää johonkin suuntaan. Vaihtoehtoja on pilvin pimein ja sehän tässä kiehtovaa onkin. Parasta on kuitenkin hyvinvoiva ja toimiva keho, joka kestää niin työn kuin vapaa-ajankin kuormituksen.

Jos jaksoit lukea loppuun, niin olet varmaan kanssani samaa mieltä siitä, ettei matkani ole ollut viivasuora ja yksinkertainen Jotta sinun ei tarvitsisi käydä läpi yhtä pitkää tietä sujuvan harjoitteluohjelman ja -rutiinin saavuttamiseksi, kannattaa seurata FlyingFysion blogia ja somea jatkossakin. Jaan täällä paljon tietoa, jota minulle on vuosien varrella aiheen tiimoilta kertynyt.

Miltä sinun treenihistoriasi näyttää? Joko kokemusta kuntosalilta on kertynyt? Kommentoi alle! 🙂

Lue alta ajatuksiani päivätyön ja vuorotyön eroista:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *